Hei,
ja oikein mukavaa uutta vuotta 2022! Toivottavasi siellä ruudun toisella puolella ollaan laskeuduttu uuteen vuoteen rauhallisesti ja odottavaisesti. Blogijulkaisuun sain ajatuksen viikonloppuna istuessani laivassa matkalla Helsingistä Tallinnaan, hieman ryytyneenä uuden vuoden pippaloista. Mieli oli kuitenkin positiivinen ja lämmin, sillä pitkästä aikaa päästiin viettämään iltaa rakkaiden lapsuudenystävien kanssa. Pohojalaaset naiset jätti aivot narikkaan ja antoi naurun raikua! Siinä on aina meidän puolisoilla kestämistä... Onneksi ovat pitkäpinnaisia.
Vuosi vaihtui ja edellinen on jäänyt taakse. Mennyttä ei voi muuttaa mutta tulevaisuuteen voi aina vaikuttaa. Päähäni pulpahti paljon kysymyksiä tuijotellessani laivan ikkunasta kohti pimeyttä. Miten sitä on ajautunut tähän pisteeseen? Onko kaikki ollut sen arvoista? Mitä vuoden aikana tapahtui? Miksi? Miten? Kuinka? Kysymyksiä kysymysten perään.
Ajattelin, että lähdetään uuteen vuoteen positiivinen meininki edellä, joten listasin edellisvuoden kohokohtia sekä ajatuksia niiden takaa. Eli VUODEN 2021 TOP KYMPPI, tässä se tulee!
1.YRITTÄJYYS. Oman firman perustaminen ja täysipäiväiseksi yrittäjäksi hyppääminen oli kutkutellut pidemmän aikaa mielessäni mutta juurikaan mitään en ollut tehnyt sen edistämiseksi. Vanhemmillani ei ole yrittäjätaustaa eikä yrittäjyys ole niin sanotusti meillä verissä, joten asia oli vain lykkääntynyt. Mutta tarkemmin kun ajattelee, niin onhan vuosien mittainen huippu-urheilijana eläminen ollut eräänlaista yrittäjänä toimimista. Suunnitelmia, riskejä, paineensietokykyä ja armotonta työtä! Välillä onnistutaan, välillä vajotaan alas, mutta tärkeintä on oppia, uskoa ja jatkaa täydellä höyryllä eteenpäin. Joten kyllä yrittäjähenki elää syvällä sisimmässäni. Päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja laitoin oman firman pystyyn. Tämä(kään) homma ei yksin olisi onnistunut vaan vaadittiin paljon auttavia ihmisiä, konsultointia ja apua, mutta niin vain kaiken paperishown, suunnittelun, laskelmien ja selvittelyn jälkeen onnistuttiin ja toiminta päräytettiin liikkeelle. Eihän se firman perustaminen kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole, informaatiota löytyy netti pullollaan mutta tuntui, että uskalluksen kynnys oli korkeahko. Nyt on ensimmäinen vuosi yrittäjänä takana ja olen saanut olla monissa mielenkiintoisissa työprojekteissa mukana, sellaisissakin, joita en aavistanut edes tulevan. Yrittäjänä toimiminen on antanut paljon vapautta ja päätösvaltaa mutta myös paljon paperihommia! Hauskaa oppia koko ajan uutta, joten täydellä höyryllä jatketaan eteenpäin!
2.VUODEN ESIKUVA. Palkinnon vastaanottaminen Suomen Urheilugaalassa tammikuussa oli suuri kunnianosoitus pitkäjänteisestä työstä painin ja huippu-urheilun parissa. Muiden loistavien ehdokkaiden, Panu Aution ja Jade Nyströmin keskeltä sain nousta pokkaamaan pokaalia. Tunnustus oli henkilökohtaisesti merkittävä asia pitkän uran jälkeen. En minäkään vielä mikään ikäloppu ole mutta toivon voivani toimia esikuvana ja inspiraationa erityisesti nuoremmille ihmisille. Pääviesti itseltäni on, että uskokaa unelmiinne, sekä suuriin että pieniin. Ei ollut helppoa nousta Pohjanmaan pikkukylästä maailman kärkeen, mutta mahdollista se oli! Täytyy kuitenkin muistaa, ettei oikotietä onneen ole. Pitää olla valmis määrätietoiseen ja raakaan työhön. Jokainen tehköön suurella ilolla ja intohimolla asioita, jotka ovat lähellä sydäntä!
3.LOPETIN TERAPIAN. Onko se nyt sitten kohokohta vai mitä mutta henkilökohtaisesti tärkeä asia. Koin, että minun on mentävä elämässä eteenpäin, löydettävä voimavaroja tutkiskella ja oppia kuuntelemaan itseäni. Hyödyntää annettuja oppeja ja työkaluja. Monelle ihmiselle terapiasta puhuminen on vaikeaa, mutta se on luonnollinen osa monen ihmisen arkea. Ei sitä tarvitse pelätä. Avoimuus ja asioista puhuminen on ensiarvoisen tärkeää, näissäkin olen itse tehnyt paljon virheitä. Ja teen varmasti jatkossakin. Tärkeintä on muistaa, ettei tuomita toisia. Kukaan ei koskaan tiedä, mitä toinen käy elämässään läpi. Kovan ulkokuoren sisällä voi kyteä suunnaton määrä pahaa oloa, johon tarvitaan ammattilaisten apua. Vaikka lopetin terapiassa käymisen, ei se tarkoita sitä, etten koskaan menisi uudestaan. Aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan. Apua löytyy aina, kun sitä vain uskaltaa pyytää, joten pidetään toisistamme huolta.
4.VALMENTAJA. Entinen huippu-urheilija, nykyinen valmentaja. Kevättalvella aloin pyörimään jälleen entistä enemmän painisalilla. Välillä tuuraajana, kun muut valmentajat olivat reissussa tai karanteenissa, välillä ihan muuten vaan molskilla sparraamassa nuoria. Lopettamisen jälkeen olin ottanut hieman etäisyyttä painisaliin, mutta veri veti vielä takaisin molskille. Ainakin molskin reunalle. Muutaman kerran törmätessämme Kuortaneen Urheiluopiston rehtori, Olympiavoittaja Tapio Korjus heitti ohimennen kysymyksen, että milloinkas se Petra tulee meille töihin? Ajattelin sen aluksi vitsinä, kunnes asia konkretisoitui ja Tapio otti minut tiukkaan otteeseensa. Istuttiin alas, juteltiin kuviot selkeiksi ja sain aloittaa työt Kuortaneella Kamppailulajien asiantuntija tittelillä. Nopeasti asiat etenivät urheiluihmisten kesken, ei jääty turhia jahkailemaan. Kiitollinen tästä kunniasta ja luottamuksesta. Takataskussa on vielä paljon annettavaa seuraaville sukupolville, joten lyötiin kättä päälle ja työt jatkuvat myös tänäkin vuonna.
5. 50 KILOMETRIN HIIHTO. Tässä tempauksessa mitattiin sitä kuuluisaa henkistä kanttia! Saimme mieheni kanssa hyvän päähänpiston maaliskuun 20.päivänä. Lähdetäänpäs hiihtämään 50 kilometriä. Ja todettakoon heti alkuun, että parina edellisenä talvena hiihtokilometrien laskemiseen on riittänyt kaksinumeroiset luvut, joten en sanoisi, että pohjat on kunnossa. Se oli pieni ja kiva läpän heitto, jota aluksi kiertelin ja vastustelin mutta viimeinen niitti oli, kun Indrek tokaisi, etten mä siihen kuitenkaan pystyisi… AI MINÄ EN VAI PYSTY? Se oli sitten siinä. Eväiden tekeminen, kahvit ja kaikki muut energian tarpeet. Sukset autoon ja baanalle. Aika 4h 32min 4s. Keli oli sohjoinen, ei mikään lentokeli. 21 kilometrin kohdalla pidimme pidemmän voileipä- ja kahvitauon, siinä vaiheessa hiki kuivui ja alkoi vilun väristykset hiipimään kroppaan, oli keskeyttäminen molemmilla lähellä. Mutta periksi ei annettu vaan potku potkulta päästiin tavoitteeseen. Tänä talvena tavoitteena vetäistä sama lenkki tai vähän reippaamminkin, ainakin nopeampaa! Onneksi olen jo kaivanut sukset varastosta pölyyntymästä, pitäisi vain alkaa harjoittelemaan…
6.BIG BROTHER. Hyvä, paha BB VIP 2021! Oijoijoi, tästä ollaan oltu niin montaa mieltä! Toisten mielestä superhypermegasiisti juttu, toisten mielestä täyttä kuraa, sontaa ja maineen pilaamista. Äiteeni kommentteja en edes kehtaa kirjoittaa ennen BB-taloon astumista, hänellä veti aivan huuruun, voinette vain kuvitella! Mutta niin vain talosta palattuani odotti lämmin syli vastassa eli loppu hyvin kaikki hyvin. Taloon astuminen ei ollut mikään yhden illan päätös vaan pitkällinen mietintäprosessi, plussien sekä miinusten kartoittaminen ja lopulta rohkea tarttuminen tilaisuuteen! Oli sellainen ’’once in a lifetime’’ -tunne, nyt on uskallettava tai muuten kaduttaa ja onneksi uskalsin! Kausi oli huikea, rikottiin ennätyksiä ja positiivista palautetta sateli. Casting oli priimaa, sain tutustua mielenkiintoisiin, lämpimiin ja lahjakkaisiin ihmisiin. Kaiken kaikkiaan yksi elämäni erikoisimmista kokemuksista mutta mestaruus kaulassa oli kiva palata Pohjanmaalle tuttuun ja turvalliseen kotiin, jossa kamerat eivät seuraa 24/7.
7.BOBI. Kesäkuun alussa meillä kotona Lappajärvellä oli suuri juhlapäivä. Uusi perheenjäsenemme, myöhemmin nimensä saanut Bobi saapui täydentämään perhettämme. Bobi on Husqvarnan Automower robottiruohonleikkuri. Leikattavaa nurmikkoa on sellaiset rapiat 2000 neliötä ja löytyy hieman törmääkin, joten vahvalla nelivedolla varustettu robottileikkuri on helpottanut arjen työtä aivan valtavasti. Tai Peran työtä, hänhän se meidän ruohonleikkuri on aikaisemmin ollut. Enää ei tarvitse miettiä keinoja, kuinka saisi salaa naapurin robottiruohonleikkurin ohjattua yöllä leikkaamaan meidän pihaamme. Eikä ole kuulemma kyrsinyt enää, kun kaartaa mökiltä veneellä rantaan ja nurmikko ei rehota, vaan on tiptop kunnossa. Bobi on pelastanut meidän monelta tappelulta. Toimii!
8. GOLF. Ja elämäni ensimmäinen birdie. Älkää naurako, tämä on mainittavan arvoinen virstanpylväs mielekkään harrastuksen parissa. Tein elämäni ensimmäisen birdien Lappajärvellä, JGS:n golfkentällä väylällä 17. Alamäkeen suuntautuva par kolmonen ja greenin takana komeilee kaunis Lappajärvi, joten pitkäksi ei kannata tykittää. Rauta kutonen käteen, pari harjoitusheilautusta, keskittyminen ja löysähkö huitaisu. Pallo lähtee kiitämään tikku suoraan kohti lippua kunnes alkaa kaartumaan oikealle. Ei perkele sinne, mietin. Kaartuminen loppuu, samoin lentomatka ja pallo laskeutuu kauniisti greenille jättäen jälkeensä pienen korjattavan kuopan laskeutumisestaan. Täydellisen mittainen, hieman oikealle leijaillut avaus, arviolta 7 metrin päähän reiästä. Kärry mukaan, jalkaa toisen eteen ja kädet syyhyten putteri käteen. Linjojen hakua ja lopulta se kuuluisa ’’toivotaan, toivotaan’’ putti. Sehän lirui nätisti ja upposi kerta laakista, ensimmäinen birdie upotettu! Mahtava fiilis! Todettakoon kuitenkin tähän loppuun, että välineinä toimivat isäni 90-luvun mailat, kun omani olivat sattumalta matkalla toiselle puolelle Suomea. Kertooko se jotain pelaajasta vai välineistä? Jokainen tehköön oman tulkintansa.
9. KOULUISTA VALMISTUMISET. Valmentajan ammattitutkinnon sekä Liiketoiminnan ammattitutkinnon suorittaminen kunnialla maaliin olivat projekteja, mitkä vaativat pitkää pinnaa ja paljon puuduttavaa koneella istumista. Kun ei ole vuoden 2014 lakkiaisten jälkeen opiskellut niin voinen todeta, että opiskelurytmiin pääseminen ei ollut kaikista helpointa. Välillä oli opiskelumotivaatio enemmän kuin kadoksissa. Mutta pikkuhiljaa palaset alkoivat loksahdella kohdalleen ja sain myös tehdä käytännössä työkseni samoja asioita, joita opiskelin. Täydellinen win-win tilanne siis! Edellinen blogijulkaisuni liittyikin tuohon Liiketoiminnan ammattitutkinnon suorittamiseen, joten jos kiinnostaa tarkemmin, niin kannattaa käydä kurkkaamassa.
10.KIRJA. Tästä projektista on mesottu ja meuhkattu niin mahdottomasti, etten viitsi enää pureutua sen syvimpiin syövereihin mutta olihan meillä matka! Joka toinen päivä mietin, että kirjasta tulee täyttä paskaa ja joka toinen päivä mietin, että siitä tulee täyttä timanttia! Mietin ja pohdiskelin, uskallanko antaa tarinani Mikon käsiin, mutta nyt voin todeta, että en ketään muuta ihmistä olisi voinut toivoakkaan! Välillemme syntyi vahva luottamussuhde ja sen turvin pystyimme juttelemaan myös vaikeista ja syvällisistä asioista. Pitkät keskustelut, lukemattomat työtunnit, itkut, naurut, turhautumiset, onnistumiset ja kaikki siinä ympärillä. Mikon kanssa vietettiin paljon aikaa yhdessä, sekä livenä että etänä. Päivä päivältä muistin muistuttaa, että deadline lähestyy. Mikko painoi hurjasti duunia, näki unia minusta ja nuan vaan saatiin kirja kirjoitettua! Täytyy hattua nostaa myös koko Tammen työporukalle, oli ilo työskennellä ammattilaisten kanssa. Julkkaripäivä oli kirsikka kakun päällä, se kruunasi kaiken! Sali täynnä läheisiä ihmisiä juhlistamassa ansiokasta työtämme. En voi muuta sanoa kuin lämmin kiitos kaikille matkassa mukana eläneille. Tästä jatketaan uusien tarinoiden kimppuun!
Sellainen TOP KYMPPI sitten. Vuoteen 2021 mahtuu paljon muitakin hienoja sekä unohtumattomia asioita mutta kuten elämään yleensäkin myös suurta surua ja menetyksiä. Se on osa elämän kiertokulkua. Kukaan meistä ei elä täällä ikuisesti, vaan lähdemme jonain päivänä. Yritetään luoda jotain hyvää mikä elää ikuisesti.
Tämän blogipostauksen saateltuani ulos istahdan tuolille, kuuntelen hyvää musiikkia, otan mieluisan juoman, hieman naposteltavaa ja kirjoitan ylös lisää kohokohtia menneeltä vuodelta. Työstä, parisuhteesta, perheestä, terveydestä, ystävistä ja mitä ikinä mieleen pullahtaakaan! Tämäkin oli ajatuksena tehdä ennen vuoden vaihtumista, mutta en lähtenyt ressaamaan pakottavalla ajatuksella. Ehdin työstää mukavia ajautuksia juuri silloin kun sen aika on ja tänään on se hetki. Suosittelen kokeilemaan tällaista pysähtymistä. Ota itsellesi rauhallinen hetki ja keskity vain fiilistelemään sekä unelmoimaan. Ei väliä onko se tänään, huomenna vai ensi viikolla. Etsi ja ota aikaa, jotta voit kirjoittaa asioita ylös. Liian monet suuret ajatukset ja unelmat jäävät pelkästään päähän pyörimään. Kirjoita asiat konkreettisesti paperille, lupaan, että toimii.
Näkemisiin!
PETRA