Search

VALMISTUIN.TAAS?


Kyllä, otsikko pitää paikkansa. Valmistuin koulusta taas, voitteko uskoa?

Mutta mistä koulusta? Kerron pian lisää.


Kohtelias tervehdys ja aivan mahtavaa, että olet eksynyt uunituoreille kotisivuilleni!


Olen Petra Olli Pohjanmaalta. Painin maailmanmestari sekä moninkertainen arvokisamitalisti, mutta siitä touhusta jo eläköitynyt. Nykyään jatkan oppieni jakamista molskin reunalla Kuortane Olympic Training Centerillä omaa nimeäni kantavan Orkla Care Petra Junior Teamin parissa.

Perinteisesti ensimmäisessä julkaisussa esitellään ja kerrotaan ihmisestä itsestään kaikki maan ja taivaan väliltä, mutta jätän kuitenkin nämä perinteiset, syvällisemmät esittelyt ja tutustumiset tässä vaiheessa myöhemmäksi ja pureudun otsikon aiheeseen. Siksihän sinäkin tänne todennäköisesti klikkaisit!


Monet median kautta elämääni ja urheilu-uraani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet, että lokakuun puolivälin paikkeilla sain käteeni paperit suoritetusta Valmentajan ammattitutkinnosta Kuortaneen Urheiluopistolla. Perinteikkäässä ja laadukkaassa, huippu-urheilijoille suunnitellussa koulutuskokonaisuudessa oli kurssikavereina mukana Olympiavoittajaa, Maailmanmestaria ja monenmoista mestaria. Kova oli kattaus, tälläkin kertaa, hienoa jatkaa osana perinteikästä koulutusta ja vielä päästä luokaltakin! Meikäläinen oli aikamoinen juniori kokeneessa porukassa mutta ikähän on vain numero. Valmentaminen on sellaista työtä, jossa ei koskaan tule valmiiksi, vaikka kuinka yrittäisi.


Mutta se siitä sitten. Tutkinto suoritettiin kunnialla maaliin ja valmentajan työt jatkuvat oman firman kautta. On ollut mahtavaa päästä valmentamaan, liikuttamaan ja inspiroimaan eri-ikäisiä ja -tasoisia ihmisiä kohti tavoitteita.


Mutta entä sitten se toinen koulu, josta otsikossa mainitsen?


Keväällä 2020 pitkän kilpaurheilu-uran lopettaneena ja tyhjän päälle heittäytyneenä mietin kotona Tallinnassa, että mitäs pirua sitä nyt sitten pitäisi alkaa tekemään? Ei tarvitsekaan kiristää tossuja kahta, kolmea kertaa päivässä ja lähteä vuodattamaan hikipisaroita. Elämä ja arki oli muuttunut yhdessä rysäyksessä ja painitossut lepäsivät Itämeren pohjassa (lue kirjasta Petra Olli – Painija miksi?).


Yllättävän nopeasti todellisuus iski päin kasvoja ja huomasin, että vaikka minä lopetin urheilu-urani, niin ihmisillä ympärilläni arki rullaa samaan tahtiin. Ei heidän tekemisensä tai työkuvionsa muutu! Välillä tunsin itseni hyvinkin tarpeettomaksi. Laitoin ruokaa (kyllä äiti, minä oikeasti laitoin) ja pyörittelin peukaloita. Kuulemma inisin ja vinguin, koska en saanut tarpeeksi huomiota, sillä minulla oli niin paljon aikaa kulutettavaksi ja tylsyys iski. Uutta päämäärää tai maalia ei enää ollutkaan näköpiirissä.


Mutta nämä kaikenlaiset tunteet, fiilikset ja pohdinnat kuuluvat luonnollisesti osaksi lopettamisprosessia, niistäkin voisi kirjoittaa oman blogipostauksensa. Uuden identiteetin löytäminen ja etsiminen vie aikaa. Vie edelleenkin. Onneksi on ihania ihmisiä ympärillä tukemassa ja kuiskaamassa korvaan: Petra, sinulla ei ole mihinkään kiire. Älä panikoi. Ja nyt kun katsoo elämää, niin hienostihan tässä menöö, ei voine valittaa. Päätös lopettamisesta oli riipaisevan raskas mutta oikea. Ei ole ikävä kisamolskille. Töitä riittää molskin reunallakin.


No niin, nyt viimein tuohon otsikon asiaan.



Päätin sitten siinä lopettamisen jälkeen alkaa opiskelemaan Liiketoiminnan ammattitutkintoa Seinäjoen Sedussa suoraan Tallinnasta käsin! Kyllä vain. Piti tuntea itsensä tarpeelliseksi ja tehokkaaksi suorittajaksi.


Alkuun oli hieman hakemista, kun ei ollut tullut sitten 2014 lakkiaisten jälkeen sen kummemmin opiskeltua. Mutta koulu toi toivottua rytmiä arkeen, varsinkin silloin kun olin yksin pitämässä taloa pystyssä. Herätys aamulla, pulahdus jäiseen Itämereen, perse kiinni penkkiin ja etäyhteydet tulille. Kivaa vaihtelua. Ainakin aluksi. Oli siinäkin se kuuluisa alkuhuumansa.


Kuten sanottua, alku oli lupaavaa ja innostunutta pakertamista mutta sitten kesän tullen motivaatiokin hiipui. Golfmailat veivät mukanaan, aloitettiin kirjoittamaan kirjaa urastani, tarjoutui mahdollisuuksia tehdä TV-ohjelmia, valmentajaopiskelut ja muut työt… Eipä ollutkaan innolla alkanut opiskelu-urakka niin kiinnostava enää.



Aikaa kului, erilaiset projektit työllistivät mutta kuitenkin opiskelut kummittelivat takaraivossa. Olin niitä hieman saanut edistettyä mutta suurin työ oli tekemättä.

Kesällä 2021 päätin katsoa peiliin ja totesin itselleni: se mitä on aloitettu, niin piru vie viedään myös maaliin!


Aikataulut ja realiteetit valmiiksi: Valmentajan ammattitutkinto kunnialla maaliin, kirjaprojektiin viimeinen piste, ja Liiketoiminnan ammattitutkinnon vieminen loppuun. Helpoimmat tehtävät alta pois. Syvällistä miettimistä, kuinka saisin kaiken suoritettua mahdollisimman järkevästi? Eli opit käytäntöön ajatuksella. Markkinointisuunnitelman ideoimista, selvittelyä ja toteutusta. Pitkiä iltoja Powerpointin, Wordin ja Excelin parissa. Välillä oli huumori koetuksella, täytyy myöntää.


Tiedosto tiedostolta ja esitys esitykseltä alkoi palaset loksahdella kohdilleen. Näytöt saatiin soviteltua hyvin aikatauluihin kaiken muun työkiireen keskellä. Kaksi näyttöä ängettiin päivää ennen kirjamme julkaisutilaisuutta kaiken medianhässäkän keskelle! Siinä kohtaa oli kalenterissa rako, niin pakkohan se oli hyödyntää. Näytöt pakettiin ja suoraan radion kautta live tv-haastatteluun.


Täytyy olla kiitollinen siitä, että Sedussa opiskelut onnistuivat helposti pääosin etänä. Opettajat ymmärsivät hyvin opiskelijan tilanteen, motivaation ja tarpeen tullen muistuttelivat, että pitäisiköhän Petran vähän petrata. Useampaankin kertaan. Kiitos siitä!


Ja niin vain paperit kilahtivat postissa! Oli kuulemma yksi erikoisimmista tutkintokokonaisuuksista mutta kiitettävää palautetta sain. Siinä se tarina lyhykäisyydessään.



Kaiken kaikkiaan, tämä oli pieni askel yhteiskunnalle mutta yksi suuri merkkipaalu minulle. Vuoden tripla on hoidettu kunnialla maaliin: Valmentajan ammattitutkinto, Liiketoiminnan ammattitutkinto ja yksi kirja, jonka tietysti ehtii vielä mattimyöhäisetkin napata pukin konttiin! Vink vink! PETRA OLLI – PAINIJA, kirjoittanut upea ja mahtava Mikko Kekäläinen ja kustantanut Tammi.


Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti! Tässä ovat uudet kotisivuni, tutustuhan niihinkin tarkemmin. Kirjoittaminen on ollut itselleni mielekästä hommaa, joten voinen luvata, että tänne blogin puolelle tulee asiaa kuin asiaa tasaisen tappavaan tahtiin. Pysyhän siis matkassa mukana!


Pikkuhiljaa laskeudutaan kohti joulun viettoa ja uutta vuotta.

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän sitä sanotaan!


Toivotan rauhaa ja rakkautta kaikille!


PETRA


3,427 views5 comments

Recent Posts

See All